Ompelut jatkuu...

Flunssa on ollut sitkeässä, yskää on vieläkin!
En ole oikein uskaltanut hirveästi ulkoillakaan.
Pelkään mahdollisia jälkitauteja, -ja kun ei ole pakko lähteä mihinkään niin olen mieluummin kotona. Perjantaina olimme äidin, siskon ja yhden ystävämme kanssa metsässä kävelyllä ja sen jälkeen paistoimme nuotiossa makkaraa äidin pihalla.
Niin, ja ensimmäiset glögitkin nautimme ulkona metsälenkin jälkeen.
Aivan huippu ihana päivä!

Äidin luona on vielä remontti kesken joten glögit joimme kertakäyttömukeista.

Ompelu on jatkunut, -vaihtelevasti.

Toisinaan ei iske ei sitten millään, mutta kun inspiraatiota on niin voin ommella useammankin tunnin.

Tuossa jokin aika sitten levitin ompelukseni ruokailutilan pöydälle... -onhan minulla se työhuoneenikin (taivaspoikani vanha huone) mutta varsinkin viikonloppuna kun mieskin on kotona  ompelen mieluummin ruokailutilassa niin voin samalla toisella silmällä seurata telkkua ja on juttuseuraa.

Mietin toisinaan että osaisinkohan edes olla enää ompelematta näitä jouluisia tekeleitä...

Niistä tuli silloin poikani menehtymisen jälkeen henkireikä.

  

Toisinaan, -kuten tänään- on päiviä jolloin ei huvita tehdä yhtään mitään...

Mutta nyt mietin että jos pienen kävelylenkin kävisin tekemässä ennen lounasta.

Sen jälkeen voi ottaa vaikka pienet päiväunet jos siltä tuntuu.☺

Sieltä tulee kotimainen vanha elokuvakin, joita joskus tykkään katsella.

 

Haastattelupyyntöjä...

Minun piti jo kaivaa tuolta eteisen yläkaapista joulua esille.☺
Mielelläni sen tein, -oli hyvä syy niitä katsella ja ottaa vähän esille.
Tosin vain pieneksi hetkeksi.

Sain tämän kuun alussa sähköpostia toimittajalta joka oli löytänyt tiensä tänne!
Hän kertoi tekevänsä Kotivinkkiin pienen jutun muutamasta jouluihmisestä ja kysyi minua mukaan.
Se koskee mm. minun joulu-ompeluksiani ja siinä on myös poikani menehtymisestä.

Vajaa viikko siitä sain taas haastattelupyynnön...
Myös tämä toimittaja oli löytänyt jouluiseen blogiini ja kysyi pientä haastattelua Kotilääkäri lehteen, -siitä miten olen selvinnyt jouluista lapseni kuoleman jälkeen.
Haastattelut on tehty puhelimitse ja kuvaajat ovat käyneet kuvaamassa minua.☺
Olin innoissani, -nyt kun olen itse päässyt surussani vähän eteenpäin, niin se ei tuntunut niin vaikealta- vaikka tietenkin menetykseeni palaaminen toi taas tunteet enemmän pintaan.
Mietin, että olisi mukavaa jos minun tarinastani voisi olla apua jollekkin.
  
Hyvä mieli jäi haastatteluista, -ihanat naiset siellä luurin toisessa päässä.

Kuvaajien käynnit oli mukavat!
Molemmat kuvaajat olivat tosi kivoja.
Tottakai jännitti... käskettiin kuvissa hymyillä, -ja virnistyksiähän niistä tuli... 
-kun ei ihan hirveän tuttua ole tuollainen!☺
Piti ottaa kaapista jotakin jouluista kuvaan rekvisiitaksi.
Minulla ei enää ole kovin paljon mitään ns. normaalia jouluista, eli punaista. 
(kun silloin poikani menehtymisen jälkeen hävisi värit ja varsinkin jouluista se punainen...)
Muutama Mailegin tonttu onneksi löytyi!

 Elämäni ensimmäiset haastattelut nämä eivät kuitenkaan olleet!
STUDIO55.fi sivustolle tehtiin vuonna 2010 ja paikallislehteemme tehtiin haastattelu vuonna 2011, -siitä kirjoitinkin TÄSSÄ!
Mutta ensimmäinen kerta kun valokuvaaja tulee minua kotiin kuvaamaan!

Joulusukkia...

Näiden teko jatkuu...

Jos joku näistä näyttää siltä että haluaisit antaa kodin, niin laita sähköpostia (löytyy tuolta oikeasta yläreunasta).

Joulukortti-Paja on startannut...

Eilen iltasella aloittelin joulukorttien tekoa.
Olin kyllä miettinyt että teetän kortit jostakin ottamastani kuvasta, mutta kun askartelu on yksi lempipuuhistani nin siihenhän minä taas päädyin!☺
Piti ommella mutta kun olin tunnin rämpinyt metsässä niin väsytti, enkä jaksanut keskittyä mihinkään vaativampaan. Korttiaskartelussa ei tarvitse niin paljon ajatella!☺

Olen tänä syksynä huomannut päässeeni surussani eteenpäin, -koskaan se ei häviä- se on minussa aina ja muotoaan muuttanut. Mutta ihan selkeästi olen mennyt eteenpäin.
Ja tässä on yksi "todiste" -teen värikkäämpiä joulukortteja kuin koskaan aiemmin näiden n. kahdekasan vuoden aikana!☺

Suloista sunnuntaita!♡

Joulusukkia...

Kun poikani menehtyi keväällä 2008 niin sen jälkeen ompelusta tuli minulle tärkeä henkireikä.
Erityisesti joulun alla tykkään ommella.
Näitä sukkia olen tehnyt siis nyt kahdeksan vuotta.

Tällä tyylilä olen tehnyt myös tuoksupussukoita ja sisustussydämiä sekä joulukortteja.

Ensimmäiset ovat siis valmiina.

Tänä vuonna teen myös näitä.

Laitan ehkä jossakin vaiheessa myyntiin näitä.

Joulu mielessä...

Minulla on ollut joulu mielessä jo kesällä...☺
Jokin aika sitten aloittelin ompeluksia. 
Ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat jo tehneet tilauksia näistä!☺