Mikään ei koskaan enää ole niinkuin ennen...
Joulukoriste laatikoita olen vähän tutkiskellut, -katsotaan josko viikonloppuna olisi intoa laittaa jotkain. Luulen että aika vähällä tänä vuonna mennään. Kuusi toki hankitaan.
Adventti kynttiläkoristeenikin tein vasta maanataina.
On vähän tylsän näköinen kun ei minulla ollut sitä sammalta...
Valkoinen joulutähti on tietenkin jo hankittu.
Jouluruusu myös, -vaikken edellistäkään saanut säilymään hengissä...
Hillittyä ja minun silmiini kaunista koristetta vähän näkyvillä.
Nämä koristeet ovat minulla jokaisena vuodenaikana esillä tässä lasipurkkissa.
Nyt niistä voisi tietysti pyyhkiä pölyt...
HUOMENNA PÄÄTTYY HUUTONET MYYNTINI!!
Joulun lähestyminen tuo mieleen kaiken vielä entistä enemmän ja myös mun jouluun kuuluu tästä joulusta eteenpäin suru, ei enää vaan pelkkä ilo. Mun kohdalla on kyse kuitenkin sairauden aiheuttamasta menetyksestä, mutta liian nuorena äitinikin täältä silti lähti.
VastaaPoistaMutta kaikesta huolimatta, elämä jatkuu. Toivon sulle erittäin paljon jaksamista kaiken keskellä ja sitä päivää että elämä alkaa oikeasti hymyillä, kunnolla. Niitä hetkiä on, mutta että niitä olisi suurempi osa kuin sitä toista puolta eleämästä. ♥ ♥ ♥ ♥
Jaksamista sinulle! Jouluruusu on tosi kaunis...
VastaaPoistaMia, kiitos! Voimia Sinun jouluusi!
VastaaPoistaMari, kiitos myös Sinulle! Vaikka joulu onkin ihanaa aikaa, -omalla tavallaan-, niin nykyisin olen iloinen kun se on ohi ja siitä on selvitty...
Täällä taas kurkistelen...kaunista ja herkän jouluista sinulla. Valkoiset joulukukat ovat niin rauhoittavan näköisiä. Toivon sinulle jaksamista ja iloa joulun odotukseen kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaT: Johanna R.
Eiköhän me tästä joulusta selvitä vaikkei isompia "liikkuja" tehtäisikään.
VastaaPoistaMiksi tarvitsisikaan? Kyllä se menee vaan omalla painollaan.
hih - minä paraski puhuja kun itsekkin ressaan kun en saa mitään aikaseksi ;)
Ihania kuvia:-))
VastaaPoistaPitäisiköhän minunkin kipaista joulukukan ostoon huomenna ;-)
Johanna, -iso kiitos Sinulle ystäväiseni! Jaksamista ja voimia todella tarvitaan joulun aikaan vieläkin enemmän kuin muulloin!
VastaaPoistaAinosofia, -kai se on monella meillä naisella että ilman pientä stressaamista ei joulu tunnu joululta... ;-)
Arja, kukkaa vain etsimään, -minulla on kierroksessa toinen erä joulukukkia... *huomaa* en siis ole mikään viherpeukalo. ;-(
Eksyin jostain tänne ja luin kaikki postauksesi läpi, haluan vaan sanoa omasta puolestani että poikasi elää muistoissanne ja sydämmissänne ikuisesti...suru ei koskaan katoa mutta sen kanssa opii elämään. Omat lapseni ovat viime vuoden aikana molemmat menettäneet nuoret ystävänsä ja olen myötäelänyt heidän suruaan. Suuri lämmin halaus näin joulun alla enempää ei tarvitse kuin jaksaa!
VastaaPoistaAnonyymi... Lämmin kiitos Sinulle!
VastaaPoistaOlen itsekkin ajatellut, että kunhan tämän kanssa joskus oppisi elämään, -muuta en toivo! Toisinaan vain tuntuu että on ihmisiä jotka "ihmettelevät" etten vieläkään ole "päässyt yli"...
Toki minun puolestani saavat ihmetellä ihan rauhassa, -oman lapsen menetyksestä ei selviä, ei siitä pääse yli, eikä sen kanssa opi elämään vielä kahden ja puolen vuoden jälkeen, -en minä ainakaan...
Ei pitänyt anonyymina kommentoida vaan ihan nimellä...sähläsin jotain...uskomatonta jos joku ihmettelee moista, miten voisi päästä "yli" oman lapsensa menetyksestä. Mutta varmasti pahin kipu hiljalleen tasaantuu. Vaikutat ihanalta lämpimältä persoonalta ja luot uskomattoman kauniita asioita ympärillesi, nauti taidoistasi ja rakkaistasi. sinulle laulun sanoin; Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää: enkelten siipien havinaa ja iloa onnea syvää!
VastaaPoista