Stressiäkö joulusta...

Ompelukset on vieläkin kesken...
Tein erään kaverini tilaaman tonttu pariskunnan ja vannoin että tänä vuonna en ompele enää yhtään.
Kun siskoni näki kuvat tästä pariskunnasta niin hän kysyi tekisinkö hänellekkin, -no tietenkin minä teen!

Isäntä teki silmälasit jotka maalasin hopealla.

Tältä näyttivät jossakin vaiheessa, -tuo poikatonttu näytti ihan Kekkoselta.
Ja itseasiassa siitä tuli mieleeni hiukan myös oma isäni, hän piti aina ruutupaitaa, vanhempana vähähiuksinen ja silmälasit. Voi kuinka tulikaan taas häntä niin ikävä...♥

Siitä johtuen että ompelukset on vielä vähän kesken niin koti on sekainen enkä ole laittanut vielä(kään)joulua sen suuremmin. En sitä Esikois-pojan kuoleman jälkeen kyllä ole muutenkaan tehnyt, hyvin hillittyä on ollut.
Minua kyllä vähän harmittaa...
Ompelu motivaatiotakin kun joutuu vähän odottelemaan, -miten minusta on tullut näin laiska!!

Mietin että ensi viikon aikana on laitettava koti kuntoon ja joulu-look paikalleen!
Joululeipomiset jätän tänä vuonna, me kun olemme kahden ja molemmilla diabetes niin en viitsi leipoa. Leivon sitten uudeksi vuodeksi jos saan synttärivieraita.
Ruuasta en myöskään stressaa, -enää ei kaikki tarvitse olla itsetehtyä.

Olemme lähdössä siskoni kanssa ensi viikonloppuna mökille. Pidennetty viikonloppu ihanalla mökillä (suht lähellä) jossa siskoni on pari kertaa ollut syksyn aikana.
Minä kun näin kuvia sieltä niin halusin myös ehdottomasti sinne!
Tarkoitus on rentoutua ennen joulun H-hetkeä.
Mietin että jos en saa kotia siiheksi kuntoon niin en kyllä osaa rentoutua tuolla mökillä vaan stressaan tekemättömiä töitä!
Siis oikeasti... Luulisi ihmisellä olevan suurempiakin murheita kuin se onko koti puunattu jouluksi!
Mutta sitä kun vain on lapsuudesta tottunut, että jouluna koti siivotaan ja laitetaan kauniiksi koristeineen ja kuusineen.
Onneksi olen vuosien saatossa oppinut siihen että katosta lattiaan ei tarvitse enää siivota eikä myöskään kaappeja.
Me olemme taas todennäköisesti aaton kahdestaan miehen kanssa, Tapaninpäivänä varmaan poikani ja miniäni tulevat. Käyvät kyllä jouluaattonakin.
Muistan pojan kuoleman jälkeen kun ymmärsin että se joulu tulee vaikkei yhtään siivoisi ja laittaisi.
Kyllähän ne ulkoiset puitteet merkitsevät paljon, mutta eiköhän se mielentila kuitenkin ole se tärkein juttu. Minun joulunihan eivät koskaan ole enää sellaiset kuin ennen...

Olen minä vähän jotakin laittanut, mutta en ole siivonnut, pessyt ikkunoita ja vaihtanut jouluverhoja (yleensä minulla on ne jo tässä vaiheessa). Mutta koitan olla itselleni armollinen, -ikkunoita ei ole pakko pestä (eikä saunaa ja kylppäriä...).

Havuhommiakin on pitänyt tehdä...
Meillä tässä lähistöllä on kaadettu suuret määrät metsää uuden liittymän tieltä ja haimme jokin aika sitten mieheni kanssa sieltä havuja.

Mies on viikonlopun töissä ja eilen ompelun jälkeen nautin ihanista löylyistä...

Loppuun vielä esittelen teille suloisen löytöni.
Olimme yhtenä päivänä autoajelulla, ja mieheni kun tietää että tykkään käydä kirpparilla niin vei minut Hankoon kirppiskierrokselle.
Vanha bambi.

Toivotan teille kaikille ihanaa alkavaa viikkoa.
En tiedä tuleeko mieheni vielä huomenna kotiin, mutta minä yritän heti aamusta jatkaa ompeluksiani ja sitten ennen perjantaita saada kotiin joulu-lookkia!

Palaillaan!